Tänään iski heti herätessä masennus siitä miten en varmaan ikinä pysty hankkimaan mitään puolituttua läheisempiä ihmissuhteita. Vaikka viime aikoina oon ihmisten ilmoilla välillä käynytkin, niin se on lähinnä vain vahvistanut tätä käsitystä. Oon liian hiljainen ja omituinen siihen, että kukaan yrittäisi muhun tutustua. Ja kun itsetunto on niin matalalla, että näen itseni sosiaalisena ongelmajätteenä, niin ei siinä pysty itsekään mitään aloitetta tekemään. Ja jos joku yrittäisikin tulla puhumaan niin varmaan menisin paniikkin ja pilaisin sillä kaiken.
Onneksi tää ei sentään enää pyöri päällimmäisenä mielessä joka päivä.