Piti c reissuraporttiki antaa. Kuvia tuli otettua vähän kun oli niin pakottava tarve istua moottoripyörän päällä ja sit toi kolmas kuva oikeastaan kertoo ongelman, ne päivät kun mulla oli pärrä, oli tommoista sumuista utua kaikkialla. Vikana päivänä oli kyllä aurinkoa mutta vain aika korkealla, piti olla joku 1700 metriä korkealla ettei ollut pilvipeittoa. Paluumatkalla meinas vähän sataakkin mutta selvisin sateen alta. Olis pitäny ottaa enempi kuvia.
Olin siis noin viikon työporukan kaa tuolla menossa Gran Canarialla, meillä oli sellanen airbnb-talo hieman vuoristossa joku 15 minuuttia pääkaupungista pohjoispuolella. Gran Canaria on aika pienen oloinen paikka etenkin kun koko Kanariansaarten pääkaupunki. Talo oli melkoinen airbnb-räpellys kuten noi tapaa olla, ulkoota ihan siisti mutta etenkin makuuhuoneet oli aika sellaisia paskaisia. Mulla oli oma makuuhuone kun kuorsaan niin kovaa. Heti kun katto sänkyjen taakke niin seinästä oli vaan maalattu homeet piiloon. Mitään ilmanvaihtoa ikkunan lisäksi ei ollut, ne ei ilmeisesti oikein ymmärrä koneellisen ilmanvaihdon päälle. Jotenkin kumma kyllä se koko talo oli viileä ilman mitään ilmastointia, koko rakennus oli kovaa kiveä ja yöllä tuli aika kylmäkin. Ne ei ole vieläkään keksineet mitä pussilakanat on, mutta selvisin elossa. Muuten oli kyllä ihan siisti. Ruokapöydän lisäksi mitään pöytää ei ollut koko kämpässä joten jäi etänyymäröinnit vähemmäs.
Ekana täytenä päivänä ei tehty hirveenä mitään, istuin sit siinä pihalla muiden kanssa ja tosiaan se aurinkorasva jäi. Oli tollanen utuinen päivä, ei suoraa auringonsädettä mutta uv-indeksi yli 9000 ja paloin pahemmin kuin oon palanut vuosiin. Iso kesii vieläkin. Ihan jäätävää. Sit siitä seuraavat 3 päivää ajelin motskaria kaikilla mahdollisilla mutkateillä joita tuolla oli. Hyviä teitä oli mutta Teneriffa tarjoaa paremmat maisemat koska siellä on teillä vielä korkeammart korkeuserot ja enemmän sellaisia laaksoja. Pyörä oli Yamaha Tracer 7GT joka on sellainen aika pysty matkasportti. Ihan kiva, tykkäsin periaatteessa jopa sen koneen äänestä, kuulosti revittäessä vähän sellaselta crossplane V8 koneelta joka yllätti. Ihmeen tasainen rivikakkoseksi myös. Palautus oli tosi helppoa, jätin pyörän vaan kadulle ja laitoin avaimet luukusta.
Tokavika päivä ajeltiin pomon kanssa vuoristossa ja käytiin etelässä Maspalomas-alueella. Muut ei halunneet ajaa vuoriston kautta koska tuli kuulemma paha olo tms. Ei voi mitään. Maspalomas oli kyllä hieno kun siellä oli oikeita hiekkadyynejä. Vika kuva on luurista koska en ottanut järkkäriä mukaan kun lähettiin kävelee tonne. Kuvista näyttää ettei oo paljoo korkeuseroja, mut sit kun tonne lähtee menemään niin ne dyynit voi olla oikeasti tosi korkeita. Myös se hiekka kun on Saharasta kotoisin on ERITTÄIN hienoa. Tämmöselle läskille kun koittaa kävellä tossa hiekassa, niin jalat uppoaa hiekkaan ja on samanlainen olo kuin koittais jossain erittäin syvässä räntäpaskalumessa talsia. Tällä kertaa oli aurinkovoidetta reippaasti ja kaikki hiekka tarttui kiinni. No, muuten kyl olisin sairaalassa. Kun lähettii kävelee takas, aurinko alko paistamaan ja se hiekka lämpes melkein kuin induktioliesi, piti juosta pois koska se alkoi polttamaan jalkoja niin äkkiä. Nyt on kyl ihan erilainen kuva siitä miks arabeilla on niitten ihmeen valkoiset kaavut kun tollasessa ympäristössä kun se aurinko paistaa niin se on kuin kävelin paistinpannulla.
Kaikki reissut oli mulle uusilla konetyypeillä. Meno oli Finnairin Airbus A350-koneella, eka laajarunkoinen, sit oli A320 paluumatkan Malagaan josta vaihto Boeing 737 MAXiin. Tykkäsin siitä maxista aika paljon kun maksoin että sain istuimen hätäuloskäynnin vierestä ja jalkatilaa oli tajuttomasti. Ja koko rivi vielä kaiken lisäksi oli tyhjä eli oli tosi mukava kotimatka. Ottaen huomioon että 737 on 60-luvun perustalle tehty, se oli ihmeen moderni ja hiljainen kone. Luulin etten huomais mitään eroa normi 737NG:hen nähden mutta äänitaso oli merkittävästi hiljaisempi.
Jotain varmaan taas unohtu, mut hyvä reissu ja tosiaan kaikki kulut firman piikkiin.