Itselyttäys jatkuu, laitoin prässiin lisää voimaa. Luin tuossa äsken paikallislehden ilmaisnumeron liitettä kunnan kylien asukkaista ja itsetunto hupeni entisestään. Mitä minä niissä lehden kyläliitteen ihmisissä sitten muka kadehdin? Varmaan sitä että niillä on _jotain_, minulla ei ole mitään. Lapsia, lemmikeitä, perhe-elämää, ei ne kiinnosta. En tunne itseäni edes kunnolla ihmiseksi enää. Ei ole muuta kuin työt. Ja töissä olen vain joku helvetin kaksijalkainen tilausautomaatti, asetustentekijärobotti tai itsestään liikkuva trukki. Ei ole mitään mistä puhua ihmisten kanssa, jotain merkityksetöntä paskaa lukuunottamatta. Töiden ulkopuolella olen sitten offline.
Vapaa-ajallakaan ei ole mitään. Kuntosalillakin vain käyn enkä kehity kun en osaa tai jotain eikä mitään personal traineriakaan voi ottaa koska sittenhän joutuisin kohtaamaan todellisuuden kuinka paskaa olinkaan. Ja mikä vitun elämän sisältö joku kuntosali edes olisi? Miksen tee minua kiinnostavia asioita? En minä enää edes tiedä mikä minua kiinnostaisi. Retkeily, joo, enhän minä pysyt lähtemään edes metsään teetä juomaan näillä pakkasilla kun olen jäätynyt paska, sitten pitäisi muka lähteä vielä johonkin kauemmas. Musiikkihommat voisi varmaan kiinnostaa, tekisin omakustanne ärinä-speedmetallia omassa studiossa. No enpäs tee, teininä jaksoin opetella kitaransoittoa jonkun 3 päivää yhteensä ja nyt on jo keski-ikäisenä liian myöhäistä. No ei tietenkään olisi, mutta onpas, koska olen paskaa. Voisinko olla taiteilija-anos kun lapsena piirtelin helvetisti jne.? No en voi koska en ole ikinä harjoitellut ja nyt olen paskaa jne. sössön mössön. Voisinko edes tuottaa eeppistä nc oc:ta ja kirjoittaa koko nyymilaakson historian? No en, koska olen tyhmä ja vammainen.
Miksi en lakkaa olemasta paskaa? Ei jaksa, olen päättänyt etten pysty. Tai en minä mitään päättänyt ole, se on vaan selitys sille ettei tarvi tehdä mitään ja voi vaan kitistä ja surkutella. Enkä minä oikesti mihinkään pystyisikään. Ehkä eniten paskattaakin se että olen saamaton paska ja non-entiteetti. Ei minusta ole iloa tai hyötyä kenellekään, vanhemmat poislukien.