Tapasin lasteni äidin kesällä 1996 kotiuduttuani armeijasta. Noin vuoden seurustelun jälkeen muutimme asumaan yhteen Turkuun. Saatuani opintoni päätökseen sain Turusta itselleni vakituisen työpaikan. Kun lasteni äiti sitten sai opintonsa päätökseen, ostin hänelle valmistujaislahjaksi kahden viikon Espanjan-matkan. Pakatessamme tavaroita tuolle matkalle hän ilmoitti saaneensa töitä Helsingistä ja muuttavansa sinne.
No, hän muutti Helsinkiin ja minä muutaman kuukauden päästä perässä. Elettiin vuotta 2001 ja minä aloin haluta lapsia. Lasteni äiti oli tuossa vaiheessa jyrkästi sitä ajatusta vastaan. Asuimme vajaan vuoden Helsingissä vuokralla, kun lasteni äiti sai uuden työpaikan Espoosta. Taas me muutimme, tällä kertaa omistusasuntoon, johon otimme ison asuntolainan. Menimme naimisiin kesällä 2003 ja olin vihdoin saanut suostuteltua puolisoni hankkimaan lapsia. Meille syntyi poika vuonna 2004 ja tyttö 2005. Tuohon aikaan isyysvapaa oli vain kolmen viikon mittainen, mikä oli minusta todella epäreilua (äitiysvapaa oli 3 kk). Jäin kuitenkin pojan syntymän jälkeen hoitamaan häntä kotiin heti vanhempainvapaajakson jälkeen, siis hoitovapaalle. Olin hoitovapaalla aina siihen asti, kunnes lasteni äiti kesäkuussa 2006 päätti parisuhteemme erään riidan yhteydessä ja vei myös lapsemme vastoin tahtoani mukanaan.
Myöhemmin minulle selvisi, että hän oli muuttanut uuden miesystävänsä luokse. Koska lapset eivät siis enää olleet kirjoilla samassa osoitteessa kuin minä, ei hoitovapaani voinut jatkua vaan jouduin palaamaan töihin. Vastaavasti lasten äiti jäi tässä vaiheessa hoitovapaalle, mikä mahdollisti hänelle valtion oikeusavun ilman omavastuuta ja siten täysin ilmaisen riitelemisen oikeudessa.
Muutama päivä tuon eron jälkeen sovimme puhelimessa yhteisesti viikko/viikko-järjestelystä lastemme suhteen. Tuon sopimuksen vahvistamiseksi varasin ajan lastenvalvojalle, mutta ensimmäinen vapaa aika oli vasta elokuussa. Lasten äiti ei noudattanut tuota sovittua viikko/viikko-järjestelyä kertaakaan, joten jouduimme tekemään uuden lasten tapaamissopimuksen jo 19.6.2006. Tällä kerralla teimme sen kirjallisesti kahden todistajan läsnäollessa. Tätä sopimusta jossain määrin noudatettiin noin kuukauden ajan, kunnes 20.7. lasten äiti tunkeutui kotiini yrittäen viedä lapsemme väkisin mukanaan ja minä estin häntä. Hän soitti päivystävälle sosiaalityöntekijälle, joka järjesti sossut ja poliisit hakemaan lapset pois luotani.
2-vuotias poikamme itki täysi
Postaus on liian pitkä. Paina tästä näyttääksesi koko tekstin.(No niin, nyt riittää)