>>506534En tiennyt enkä tiedä, yrititkö kääntää käänteispsykologiajuttuni katolleen, joten päätin vaihtaa puheenaihetta esittämällä ymmärtämätöntä ja mielenvikaista.
Clairo vaikuttaa hyvältä esimerkiltä tytöstä, joka on pohjimmiltaan sisäänpäinkääntynyt ja aidosti taiteellinen, mutta jonka elämän puitteet (hopealusikka suussa, menestys jo teininä, nettihuomiohuorausta tukevat 2010-luvun vaikutteet ja ehkä myös hiphop-fanityttöys) ovat tehneet kaikkensa muokatakseen hänestä stereotyyppisen amerikkalaisen prinsessan. Nyt hän sitten roikkuu noiden kahden persoonatyypin välimaastossa ja on minun näkökulmastani samalla sekä vastustamaton että ärsyttävä. En ole Clairo-fani, hän on vain pakkomielteeni.
Toisaalta en edes haluaisi Clairon olevan mikään kauttaaltaan tasapaksu taidehissukka, jonka jokainen piirre olisi turvallisesta moepalleroanimesta varastettu. Tahallisen tai tahattoman ylimieliset hymyt, paskapostaushistoria netissä ennen kuin hänestä tuli kuuluisa, nenärengas ja nykyistäkin suurempi tatuointimäärä sopivat kaikki hänelle myös ideaalimaailmassani, vaikka mitään niistä ei voi kutsua sinällään persoonallisiksi piirteiksi osana parikymppisen länsimaalaistytön habitusta. Mitä Clairon musiikkiin tulee, hänen äänensä on miellyttävän pehmeä muttei mitään muista erottuvaa. En tiedä, kuinka monta biisiä hän on julkaissut yhteensä, ehkä 30-40. Olen kuunnellut niistä kymmenisen ja pitänyt kolmesta. Selvinpäin en kuuntele niitäkään.
Eli kuten sanoit, söpö tyttö. Siihen se typistyy, vaikka kanavoisin pakkomiellettäni ylenpalttiseen analysointiin maailman tappiin asti. Tissiposket ja pisamapussit.