Jännä kun tuolla laavun vesipaskeheinikossa kokoajan rapisee ja lotisee ja molskii joku vipakko. Mikähänlie piisamirotta. Mitenhän täällä pystyy nukkumaan ollenkaan kun jänskättää kokoajan. Olen jättänyt laavumutsille aina pienen osan ruoasta, tuo otus on varmaan aina syönyt ne ja nyt luulee että täällä on aina seisova pöytä ;__;
Jännä myös kuinka tuuli tyyntyi täysin näin illalla vaikka päivällä tuuleksi niin maan perkeleesti. Ja tänne kuuluu kyllä ihmeen hyvin autojen äänet tuolta parin kilsan päästä. Ja läheisen kirkonkylän kesäpäivän jatkojen humppajumputuskin kuuluu etäisesti, hahas.
Mut 0joo vähän paskattaa kun meni näin myöhään. Autismi ei vain antanut periksi että tulisi vielä yhdeksi päiväksi touhuamaan näitä "tärkeitä" viime juttuja. Sitten piti kiukulla tehdä loppuun vaikka ei meinannut tulla mitään. On nuo kaiteet ihan siistit ja tosi tukevat mutta olisi niistä paremmatkin saanut. No, kelpaavat.
Huomenna olisi vaan ollut paljon tekemistä. En tiedä jaksaako enää niitä kaikkia. Sitten paskattaa taas kun jää tekemättä mutta ehkä tämä nyt oli tärkeämpi. Vielä pitäisi jaksaa viedä työkalut takaisin, ajella kotiin ja käydä pesulla voiii vitt-!
Ei saatana, ihan kuin joku kävelisi tuolla heinikossa. Olisipa taskulamppu. Metsässäkään ei ole näin jänniä yön ääniä.