Moikka anoskit.
Onko sielussasi arpia? Onko mielessäsi säröjä?
Ikävä kuulla. Niin minullakin.
Olen jo vuosia oireillut mt-ongelmien sekä työttömyyden kanssa. Viimeiset vuodet olen mantranomaisesti hokenut itselleni, että kyllä se elämä siitä korjaantuu, kunhan löydän töitä ja pääsen osaksi työyhteisöä. Noh eihän se ihan niin yksinkertaista ole mielenterveysongelmaiselle korkeakoulupudokkaalle. Haastattelut ovat menneet päin helvettiä enkä ole päässyt edes ns. hanttihommiin. En muutenkaan edes osaa olla luonnollisesti muiden ihmisten seurassa. Jokainen epäonnistunut työnhakuyritys on vain lisännyt ahdistusta ja syventänyt masennusta. Pahimpina kausina minun on tehnyt vain mieli luovuttaa..
Jokin kipinä sisälläni ei kuitenkaan ole kertaakaan sammunut kokonaan, vaan on pitänyt minut elämässä kiinni. Nyt kevään korvilla tein päätöksen, että kerta minua ei haluta palkata niin alan itseni työllistäjäksi. Teen oman pelin. Maksoi mitä maksoi. Minulta löytyy siihen kuitenkin kalusto, koulutus ja kokemus, eikä pelin tekeminen välttämättä vaadi kymmenpäistä tuotantotiimiä taakseen. Ja kenties nämä omat kokemukset ja ongelmat voisivat toimia polttoaineena pelille.
Aloin viimekuussa vakavissani miettiä pelille runkoa. Ja nyt olen kirjoittanut pari viikkoa Game Design Documenttia. GDD:tä kirjoittaessani tulin siihen lopputulemaan, että peli tulee olemaan ensimmäisestä persoonasta kuvattu psykologinen tarinavetoinen kävelysimulaattori, jonka coreloop on ennalta-arvaamattomien kenttien tutkiminen ja esineiden kerääminen, kuten kulttiklassikko pelissä Yume Nikki, sillä erotuksella että tämä peli tulee olemaan 3D ja ensimmäisestä persoonasta kuvattu. Pelimaailma tulee olemaan suhteellisen minimalistinen, unenomainen ja vahvasti symboliikkaan tukeutuva. Pelin kentät pohjautuvat painajaismaisiin väännelmiin oman elämäni haasteista, taustalla kuitenkin voimakkaat negatiiviset kokemukset. Peli ottaa vaikutteita teoksista jotka ovat vaikuttaneet itseeni voimakkaasti; Liisa Ihmemaassa, Yume Nikki, The Stanley Parable, When the Darkness comes.
Miksi sitten teen aiheesta langan nyymiskään? Noh kelasin, että koska Nyymichan on ollut syntymästään asti paikka, missä jaan sekä onnistumiseni että epäonnistumiseni ja paikka missä olen purkanut välillä epäreilustikin muihin pahaa oloani mielivaltabannien muodossa, niin tämä voisi olla ikään kuin keino antaa vähän takaisin. Jos siis haluat että pelissä nähdään jotain tiettyjä nyymichan
Postaus on liian pitkä. Paina tästä näyttääksesi koko tekstin.