>>635549
>>635550
Meilläkin oli pientila, lehmiä ja peltoa. Itelni ei koskaan käytännössä ollut minkäänlaista intoa jatkaa hommia (eikä tarvinnutkaan kun olin nuorimmainen, isoveli viljelee peltoja nykyään päivätyön ohessa harrastuksena) eikä oikein mitään nostalgiaakaan sitä touhua kohtaan ole millään tavalla. Mieluummin juon kaupan maitoa kuin tuoretta, rasvasta kellertävää lehmämutsin tuotosta, heh. Ainakin luustoni lienee kunnossa...
Totta varmaan on että melkoista tosielämästä vieraantumista on nykyaika tuonut tullessaan. Mutta kehitys kehittyy, suuntaan tai toiseen, niin hyvässä kuin pahassakin. Itsestäni kun mikään ei ole mitään eikä mikään tunnu miltään jne. niin en jaksa välittää.
En muuten ikinä tykännyt pitänyt lehmistä. Lehmien rapsuttelut voinee laskea yhden käden sormilla niiden parinkymmenen vuoden aikana minkä lehmätilalla asuin. Päällimmäisenä muistuu mieleen vain kuolleen vasikan vetäminen, uuden navetan rakentamisen jälkeinen velkaorjuus, kaiken pilaava sade ja muut negatiiviset puolet. Niin ja se kun äiti aina pyysi haistamaan tukkaansa ja kysyi että kehtaako sitä käydä äkkiä kaupassa tms. vai haiseeko liikaa navetalta, haha.
Niin no, ehkä navetan pannuhuonetta muistelee vähemmän negatiivisesti, monet talvet oli minun vastuullani käydä tekemässä tulet vesikiertokattilaan iltapäivällä ennen iltalypsyä. Se oli ihan jees. Ehkä olen lämmittäjä, kapuloiden käristäjä. Vesikierron vahtaaja, mittarin mulkoilija.
>>635544
Uunijuusto kyllä maistuisi. Sellainen koostumukseltaan täydellinen, lusikassa tutiseva, heraa tihkuva massa, huhhels...