Heipä hei, höntit, hanit ja hirmut. Tänään oli kerrassaan outo päivä. Ensinnäkin yö meni ihmeen hyvin sunnuntai-maanantain väliseksi. Epäilyttävää. Sitten kun tuli oltua töissä vähän liian pitkään niin kotiin pyöröillessäni ajatusten paskavirrasta pulpahti pintaan Ajatus joka oli sitä mieltä että tänään en menekään kuntosalille vaikka kamat oli mukana! Ei jotenkin ollut sellainen fiilis. Sitten heti sen perään toinen Ajatus että saatana nyt mennään metsään!!!
Sitten aloin jo epäillä että olen riivattu ja joku demonimutsi on ottanut minut hallintaansa koska kotiin päästessäni vain viuh menin ja hain riippumaton ym. ja vaihdoin vaatteet ja menin lähimetsään. Yleensä tämmöinen pitäisi ylisuunnitella ja lopulta olla menemättä mihinkään koska olen paskaa. Nyt vaan menin. Minä poika se vaan MENIN. Huhhels. Sitten ripustin riippuvan mattosen puiden väliin ja pötkötin siinä päivätorkut. Kokeilin tuota vanhaa puhallettavaa patjaa ja sehän onkin hyvä riippumattoiluun koska vammarakenteestaan johtuen joustaa ja taittuu joka suuntaan ilman että plörts ja äyy sageragetuokioon tiemme käy.
Jostain syystä tuossa paikassa oli koko metsäpläntin viimeiset syötävät mustikatkin. Vedin niitä varmaan kourallisen, naamaani. Ehkä siitä sainkin jotain mystistä energiaa (tai sit se oli se koirankusi niiden päällä mausteena) ja mustikkapärinöissäni päätin että nyt mennään vielä sinne kuntosalille!!! Menin sitten kotiin, vaihdoin taas rääsyt, menin salille, salinormoilin vauhdilla, tulin kotiin. Aivan käsittämätöntä asioiden TEKEMISTÄ ilman mitään nyhjäämistä. Olin niin itsetuntomaksimeissa että otin anoselfienkin, haha.
Eiköhän huomenna meno ole taas normaali ja olen paskaa ja tm enkä saa mitään tehtyä ja masentelen vaan ja tuijotan seinää. Joku mustikkamutsin julma pila antaa paskamanololle turhaa toivoa paremmasta. Varmaan huomenna on ripuliprojektiakin vielä.