Tuli tosnoi suihkussa mieleen joku random vitutus töistä, tästä on ehkä 2 vuotta nyt. Mulla ei ollut suoraan etätyöoikeuksia, mutta käytännössä etätyöt ei olleet koskaan ongelma jos kysyin. Otin kuitenkin synttärin vuoksi päivän osittain etätyönä omalla ilmoituksella ja pomo tuli sitten kuumottelemaan etten voi tehdä niin. Sitä ei kiinnostanut olinko mä vaan 4 tuntia etänä vaan että tein niin omin luvin vaikka oli synttäripäivä. Mutta tosta joku vuosi eteenpäin niin nyt 100% etätyöoikeus. Sitten aloin miettimään että oliko se pahantahtoisuutta siltä vai miksi se oli niin hankala asian kanssa kun yks kaks se ei ollutkaan mikään ongelma? Oliko se sitä vammaista perisuomalaista periaatteellisuutta että kaikkien on noudatettava sääntöjä huolimatta siitä onko niissä mitään järkeä tai onko niistä mitään hyötyä? Aiemmassa duunissa oli toi sama, että myin muistaakseni jonkun esittelykappaleen minimaalisella alennuksella asiakkaalle kun joku tuli kysymään mitä tehdään kun asiakas on kassalla ja haluaa ostaa sen. Mä tein tuotteen siitä ja myin sen, sitten tuli vitullinen puhuttelu että mä en saa tehdä omin luvin asioita ja oli sellanen kunnon hiillostus ihan kuin mä olisin tyyliin aiheuttanut firmalle lähes konkurssin tasoisen haitan. Musta tuntui tossakin ettei se ollut pahantahtoisuutta vaan taas toi sama juttu että ei saa miettiä järjellä vaan pitää noudattaa sääntöjä oli mikä oli. Nyt molemmat työpaikat oli kuitenkin sellaisia että pitää olla asiakkaisiin yhteydessä ja käyttää omaa nokkeluutta/päättelyä kiistatilanteissa jotta asiakas pysyy tyytyväisenä, joten oli tosi vaikea arvioida milloin oli ok arvioida itse paras ratkaisu ja milloin ehdottomasti ei saa käyttää mitään järkeä huolimatta siitä mikä lopputulos on jos se on jonkun yhdentekevän periaatteen vastainen asia. Sain vielä tuolla maineen ehkä aavistuksen manipuloivasta oman tien kulkijasta mutta mä en lopulta tehnyt mitään pahaa, päin vastoin olin ehkä yks tehoikkaimista työntekijöistä siinä tiimissä KPI mittareiden perusteella. Olen hyvin tietoinen kuitenkin että oon aika itsepäinen ja meen aika pitkälti tarkoitus pyhittää keinot periaatteella, mutta en yritä rikkoa sääntöjä rikkoakseni niitä, en vain tykkää jos säännöt on turhia eikä palvele mitään tarkoitusta muuta kuin jonkun esimiehen turhanpäiväistä mikromanagerointia. Toi menee samaan luokkaan että jos on pikkusen myöhässä töistä silloin tällöin ja tulee puhuttelu, paljonko lopulta joku 5 minuutin myöhästyminen vaikuttaa mihinkään? En oo vielä koskaan ollut tilanteessa jossa sellanen vaikutti yhtään mihkään. Vai oonko vaan ottanut sen henkilökohtaisena kolauksena egoani kohtaan että joku ei hyväksy mun tapoja tehdä asioita? Sitäkin varmaa, ehkä eniten. En tiiä. Sellaset suihkuaatokset.