>>647520
En ole, jos ihan totta puhutaan. Kaipa voin sen tarinan jakaa nyt jo. Menin siis normi kauppareissulle ja otin koriin kampetta kuten aina. Jätin kassalla piippaamatta pepsi max 4 packin ja luulen että se kassalla ollut mummeli huomasi etten piipannut kestokassia jonka hain kassalta, omaa huolimattomuutta. Sit maksoin ne mitä maksoin, menin portista ja hissille. Joku vuorovastaava tuli perässä ja pyysi palaamaan kassalle tarkistukseen. Jäädyin siinä, jätin kärryn ja juoksin (lyllersin) ulos. Kaikki maksamani ostokset jäi mutta myös s-bonuskortin tiedot. Tota kautta ne saa mun nimen toki, mutta en tiedä kerkiääkö kukaan kaupassa tehdä oikeasti asian eteen mitään. Mä tässä otin takkiin ne ostokset mitkä piippasin eikä pöllittyjä tuotteita ollut niin hirveenä siinä.
Mitä ehkä tein oikein on että lähdin vaan pois, en jäänyt selvittämään tilannetta, en sanonut oikeastaan mitään. Ne ei pystyneet vahvistamaan mun henkilöllisyyttä jne, vaikka varmaan saavat sen tiedon. Ehkä voi olla että koska en saanut varastettua mitään, ne vaan lyö kamat takas hyllyyn ja unohtaa koko homman. Ehkä. Mutta ehkä ne laittaa asiaa eteenpäin ja videovalvonnasta nähdään kaikki mun muut keikkaukset. Mä haluaisin uskoa että mitään ei käy, ehkä ei käykkään, mutta ehkä käy. Se tässä macntaa kun pitää vaan oottaa että tulee kuulustelupyyntökirje tai joku poliisi soittaa. Edelleen strategia on mennä kuulusteluun, jos sellanen tulee, mutta en sano mitään. Kokeilen jos omertàn noudattaminen toimii, koska en usko että puhuminen auttaa mitään asiaan. Poliisit saattaa koittaa mua saada myöntämään tekoni jotta rangaistus on pienempi, mutta ite ehkä nään sen niin että olen hiljaa enkä anna mitään, ehkä mut nähdään liian hankalana tapauksena ja annetaan vaan olla koska lopulta tässä ei ole varsinaisesti mitään oikeaa haittaa tapahtunut kellekkään. Ei mun temput näy S-ryhmän taseessa mitenkään ja sitähän noi kattoo vaan.
Mut silti, mun ei ois pitänyt tehdä tota. Mä mietin kokoajan että mun ois pitänyt olla varovaisempi, mutta oikeasti mun on alettava elämään paremmin, kuin aikuinen. Se on taas tää kun oon päässyt kaikesta varoituksella niin syntyy se illuusio että mitään ei ikinä oikeasti tapahdu, kunnes toki sitten tapahtuu. Ja mua pelottaa paljon että jos seuraamuksia ei tule, niin sitten 6kk päästä (tms) oon taas samoissa askareissa. Se jo että mietin sitä mahdollisuutta pelottaa mua koska mulla on niin huono impulssikontrolli. Mun ehkä nyt kuitenkin pitää alkaa rakentamaan tota impulssikontrollia kävi miten kävi etten oikeasti ole siellä vankilassa.