Mulla on hieno tilanne tässä käsillä. Mun sisko on alkoholisoitunut ja se on taas ryssinyt luottotietonsa. Sisko peri mökin mun kanssa 50% ja nyt ulosottovirasto haluaa laittaa sen mökin rahoiksi. Summa ei oo sairaan iso mutta se on kuitenki 12500, noin. Mun äiti ei tiedä että se on noin iso summa. Molemmat, äiti ja sisko, on alkoholisoituneita ja mun äitillä se ongelma on pahempi. Se on keksinyt omia teorioitaan asioista ja se on nyt lähetellyt asiattomia viestejä kaikille mun siskon kavereille. Sisko toki voi syyttää itteään siitä että se aiheuttaa rännikänneillään huolta, mutta nyt näyttää siltä, että välit on lopullisesti menneet. Neuvoin siskoa ottamaan talteen kuvankaappaukset viesteistä ja tekemään rikosilmoituksen. Sisko sanoi että se on jo valmis tappamaan mun äitin, eli tilanne on paha. Mun äitin viestit täyttää jo kunnianloukkauksen ja häirinnän tunnusmerkit eli kun toi homma menee poliisille se saa todnäk siitä tuomion. Se on ehkä mitä pitää tapahtua, että ne ei oo enää ikinä tekemisissä toisien kaa. Mä en tiedä mitä tapahtuu kun mun äiti saa kuulla poliisilta, pelkään helvetisti että sen itsetuhoisuus menee pahemmaksi. Se juo aina ongelmiinsa joten sen miehellä on kestämistä, koska kun mun äiti juo siitä tulee kunnon piru.
Ite pelaan molemmilla puolilla. Kuuntelin mun äitin itkua ja nyt äsken mun siskon itkua. Mä en sano mun äitille että neuvoin siskoa tekemään rikosilmoituksen, koska se ei vois ikinä kestää tätä mun "petturuutta", mutta mun äiti on mennyt liian pitkälle ja se pitää pysäyttää. Se ei voi alkaa laittamaan asiattomia viestejä ihmisille tollein, ilman että sillä saa mitään aikaan. Se ei tulis ikinä kestämään sitä että mä oon pelannut molempia puolia, mutta mun tavoite on, että kumpikin jättäis toisensa rauhaan ja että ne ei olisi enää väleissä. Mun äiti pystyis sulkemaan mun siskon pois sen elämästä ja vois keskittyä enempi omiin asioihin. Mun siskon ei tarttis enää olla ahdingossa äitin ylitsemenevästä holhoamisesta. Ehkä tää loppuu vihdoinkin, ehkä mun ei tartte kantaa tätä huolta enää pitkään. Pyrin pitämään huolen että mun sisko tekee huomenna sen rikosilmoituksen.
Jos mä kärähdän tästä mun petturuudestani, se on tosi paha asia. Mä en koe tekeväni väärin tai pahasti, mutta tää ei vaikuta siihen että mun äiti on hieman hullu oikeasti. Kumpikaan osapuolista ei pysty kuulemaan totuutta asiasta, mutta sen takia juuri molempien puolten on "hävittävä". Vitun kiva taas olla tässä tän kaiken keskellä mutta jospa vihdoinkin ne pysyis erillään, jospa vihdoinkin tää on vika kerta kun ne sopii riitansa. Sanoin mun siskolle että tää on sit lopullinen päätös, kun se tän tekee se on sit siinä toistaiseksi. Voi olla että ne sopii riitansa joskus 10v päästä jos mun äiti on vielä elossa silloin.
Harmittaa vaan ehkä eniten tässä etten pysty varoittamaan mun äitiä siitä että tää tulee puremaan sitä ja sen viestejä perseeseen tosi pahasti. Mä en halua tätä sille mutta se ei jätä vaihtoehtoja. Se ei kuuntele. Siinä missä mä suljin sen jo pois elämästäni yli kymmenen vuotta sitten pitäen vain minimaalista yhteyttä, ilman että kerron omista jutuistani yhtään mitään, mun sisko on ollut liian riippuvainen rahasta ja tuesta. Mua huolestuttaa että se joutuu kuseen tän myötä, mutta toisaalta se oli jo harkinnut itsemurhaa että pääsis tästä tilanteesta pois. Siinä missä omalla tavallaan sekin ratkaisee monta ongelmaa, se ei ole se oikea ratkaisu. Mua ahdistaa se että mä oon valmis hyväksymään sen itsemurhan, mutta ehkä se on mun tapa kestää näitä asioita. Kovetan vain sieluni ja tukehdutan kaiken tunne-elämän jolloin kun jotain tapahtuu, mä en enää tunne mitään. Tätä mä oon jo tehnyt teini-iästä asti ja alan huomaamaan sen etten enää pysty reagoimaan asioihin tunteella kuten muut ihmiset tekee. Ihmiset pitää mua outona kun en reagoi mihinkään enää juuri mitenkään. En osaa samaistua normojen ongelmiin enää, ne ei tiedä mitä todella vaikeat tilanteet on. Muuten ne ois samanlaisia kuin minä.