Poltinpa sitten eilen pilveä vähän vaikka sanoin etten enää ikinä vedä mitään keuhkoihini, varsinkaan savua. Vapoa ei ole ennen kuin korjaan vanhan tai ostan uuden hienomman. Itse asiassa en keksinyt edes mihin olen viimeksi heittänyt sen karstaisen bongin, jostain läjistä se sit joskus löytyy vielä. Piti polttaa sillä tavalla, että tyhjensin muutaman noista Virosta joskus tuoduista täällä varmaan yli 10 vuotta polttamattomana olleista helvetin paskan makuisista tehdastupakoista (West Menthol, sen muutaman askin mitä olen tupakkaa elämäni aikana polttanut olen polttanut punaisia tai välillä sinisiä Lucky Strikejä ja ainakin niihin verrattuna oli kyl selvästi paljon paskempia noi niin käyttämättähän se kartonki suurimmalta osaltaan jäi, ehkä hyvä niin nii enpä oo ainakaan koukuttunu haha) ja laitoin sinne sisään sitten ruohoa ihan pieneksi näprättynä tilalle, haha. Olipahan ainakin vähän mentolin makua filtteristä mukana piristämässä pössyttelykokemusta.
Ei kai toi nyt hirveän paha, kun edellisestä kerrasta on kuitenkin aikaa ja sitä edellisestä vielä enemmän, noi ruohot on hankittu joskus monta monta vuotta sitten. Ihan kohta loppukin, yksi ei ihan täysi tehdastupakan sisään tehty ruohosätkä jäi vielä.
Seksivammatusten vuoksihan sitä tietenkin tuli alettua polttamaan pilveä, haha, kuinkas muutenkaan, ja miten kävi TAAS kerran lopulta? No siten että eipä ne runkut kovin kummoiset olleet pilvestä huolimatta. Turhaa, tylsää ja turhauttavaa paskaa tämä vanhuus.
No, ainakin jouduin kyseenalaistamaan taas kerran paljon asioita mitä en lähtisi kyseenalaistamaan ikinä selvin päin. Painoi aika pahasti päälle jopa sellainen ajatus, että mitä jos ne kaikki jotka aina sanoivat ettei kannata olla vihainen ja katkera olivat sittenkin oikeassa?
Päätin kuitenkin pitää kiinni siitä ajatuksesta, että se kuinka varsinkin nuorena vihasin kaikkea ja kaikkia (etenkin ihmisiä ja yhteiskuntaa) ei lopulta edes ollut se suurin ongelma, jos ongelma lainkaan. Voihan sitä kaikkea ja kaikkia vihatenkin käydä koulut kunnialla loppuun, tai ainakin edes käyttää sen aikansa tietokoneella paremminkin kuin videopelejä pelaillen ja intternettiä päämäärättömästi selaillen niin että on sitten päälle 30-kymppisenä edes oikeasti todellakin velho, ja esimerkkejä löytyy monia. Eihän tuon edes tarvitse välttämättä johtaa töihin samalle yhteiskunnalle mikä kuitenkin vastasi myös just jostain peruskoulusta ja siitä että joku diipadaapa muka sorretuista naisista on virallinen ideologia samalla kun minä jään yksin nuorena ja pitäisi muutenkin muka alkaa larppaamaan jotain paljon vaativampaa ja ahtaampaa roolia kuin tyttöjen ikinä.
Jos nyt hetki leikitään että viha ja katkeruus sinänsä olisivat jotakin oikeita ongelmia mitkä estävät aina ehdottomasti yhtään minkäänlaiset saavutukset tai jopa ylipäänsä selviytymisen elämässä ainakaan ilman sosiaalitukia, ja eiväthän ne ole vaikka kaiken maailman lässyttäjät jotka eivät ymmärrä mitään siitä missä todellisuudessa minä olen elänyt sanoisivat mitä, niin joka tapauksessa tässä vaiheessa on aika myöhäistä enää muuttaa suuntaa. En minä ole enää mikään nuori, kuten sanoin niin joku pilvessä runkkaaminenkin on aika meh-kokemus lopulta nykyään.
Siitä huolimatta että mielestäni minun suorastaan kuuluu olla, vähintäänkin se on täysin oikeutettua, erittäin katkera ja vihainen, niin nykyään kyllä ihan joka kerta pilvessä kaduttaa kovasti sekin kuinka kiusasin Iltsua !kuviksella. No, ehkä se ei minun osuudestani siihen lopulta jäänyt kiinni että se sekosi oikeasti, ja olihan se perseestä, joillain tavoin paljon enemmän perseestä kuin minä ja myös enemmän itse sokea sille, ja siitä huolimatta aina löytyy poju yde kandidaattia tarjolle mistä sitten ulistaan !kuvikselle kuinka on liian pieni ja löysä nistin muna tai kuinka kova ja jyhkeä johon välittävä nistimies on vaihdettu ei vastaakaan kaikkiin ulinapuheluihin ja toimi jonain henkilökohtaisena ymmärtäjänä koska tahansa.
[...]