Kauppareissuraportti alkaa:
Unohdin viime viikolla ostaa vessapaperia, joten piti lähteä kauppaan, vaikka on vielä pyhä. Ärsytti lähteä, mutta minkäs teet.
Kaupan oven vieressä istuskeli räkäisellä penkillä nyymimäinen partasuu humalassa kait. Ajattelin sen hakeneen kaupasta joutavat, jotka olisi ryypännyt siinä, mutta se olikin vasta menossa. Eikä näemmä muuta ostanutkaan. Oli vähän semmoinen symppiksen oloinen, että olisi pitänyt ostaa sille joku kolmiovoileipä päivä piristämään, mutta en sitten kehdannut. Jos kevään hanget ei vie sitä niin siitä voisi ottaa semmoisen kesäalkkiksen, ruokkia sitä päivittäin, keskustella tupakkipaikalla musiikista ja kuunnella sen sammaltavaa valitusta yhteiskunnasta. Syksyn tullen sen voisi päästää takaisin luontoon.
En tiedä kannattaako toisesta tapauksesta kertoa, ettei muhkuttaja pahastu niin, että menee pelaamisesta fokus niin ettei saa tasoloikittua, mutta siellä oli semmoinen lyhyt vähän tukeva vaalea verikkö. Paksusankaiset silmälasit ja hiukset leteillä, pälyili vähän kuin ahdistuisi ihmisistä. Mutta ei ollut nuorena yksin jäänyt, sillä oli kaverina semmoinen tumma nuori mies, lyhyt ja pälyilevä sekin. Varmaan vasta omilleen muuttaneita molemmat, kun eivät tienneet miten kaupassa pitää käyttäytyä. Ostoslistaa seuraten mennään päättäväisesti hyllyltä hyllylle ja otetaan se tuote mitä haetaan, eikä suinkaan kuiskutella hämmentyneinä, kuin aikeissa olisi ryynätä puolet ostoskorista.
Kassaneiti oli söpö ja hymyili sillein kivasti, että meinasi nostaa hävyttömiä ajatuksia, vaikka on vielä kirkkopyhä. Mokoma viettelijätär, jakaa kuitenkin samaa hymyä joka asiakkaalle! Sorruin heräteostokseen, ostin suklaata.
Kauppareissuraportti päättyy.