Tilasin tossa 1kk sitten töihin kampetta ja joissain firmoissa näkyy aina lähetteessä kuka tilauksen on käsitellyt. Tuli nyt sellanen dejavu mieleen niin kirjauduin työsähköpostiin kattomaan sitä nimeä joka vaikutti tutulta ja c on tuttu! Se oli mun kaa samaan aikaan töissä siellä mistä sain potkut varastelusta. Ja sitten menin kattomaan sen firman menoa mitä nyt netistä löytyi tietoa ja alkoi masentamaan että siellä on vielä näiden vuosien jälkeen niin moni töissä jotka mä tunsin, joille mä en ole sanonut sanaakaan sitten sen kohtalokkaan päivän. Melkein tunnen katumusta, jotain mitä harvemmin en koskaan tunne. C tuntuu vähän siltä, että kiinnijäännin sijaan harmittaa, etten voi enää kysyä niiltä ihmisiltä miten niillä menee. Ne ei välttämättä halua olla missään tekemisissä mun kanssa enää. Onks tää sitten katumusta että kadun sitä varastamista koska en menettänyt pelkästään työpaikkaa?
Toisaalta vittuun koko firma ja ne haaskatut vuodet siellä, mutta aika kultaa muistot. Nythän sitä on helppo unohtaa kaikki ne ikävät asiat kun muistaa ne parhaat. Näen silti vakituisesti sen saman unen missä jollain ihmeen keinolla palaan takaisin sinne töihin. Joskus se rakennus on muuttunut erittäin futuristiseksi, joskus taas muutoksia ei ole juuri yhtään tapahtunut. Tässä kun miettii, oikea vaihtoehto olisi ollut varmaan varastamisen lopettaminen ja työpaikan vaihtaminen, eikä varastelu kunnes se ei ollut enää mahdollista. En oo varmaan näin lähellä katumusta ollut vuosiin.