Elämme ajassa ja paikassa, jossa on saatavilla teknologiaa, jota ei olisi kuviteltukaan satoja vuosia sitten - eikä tänäkään päivänä kaikkialla maailmassa. Ihmiselle onkin helppo kiintyä siihen, minkä näkee ympärillään. Ja on hyvä merkki, että osaa ajatella myös ihmiskunnan potentiaalia laajassa mittakaavassa. Mutta ei ole kyse siitä, mistä jäät paitsi, vaan mitä mahdollisuuksia tässä hetkessä on.
Sinä olet täällä nyt, ja sillä on väliä. Sinä voit muokata maailmaa tavoittelemasi päämäärän hyväksi. Kaikki on osa samaa kehitystä, ja matkan ymmärtäminen on yhtä tärkeää kuin maalin saavuttaminen. Pyri siis ymmärtämään, että matkalla mikään ei ole pysyvää, mikään ei katoa, eikä mitään tule tyhjästä. Kaikki muuttuu joksikin toiseksi. Systeemin sisäinen tarkkailija on itse altis näille muutoksille ja ehtii nähdä vain kapean kaistaleen jatkumon tapahtumista, ennen kuin tietoisuus muuttaa muotoaan. Siksi syntyy illuusio, että on yksi pysyvä totuus.
Ensiaskel kohti AP:n skenaariota on itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen ja palaaminen lapsenkaltaiseen ihmettelyyn, samalla soveltaen sitä aikuisen ymmärrykseen. Pitää aktiivisesti tiedostaa automaationsa ja murtautua siitä. Nähdä jokaisen vastaantulevan asian paikka jatkumossa. Kyseenalaistaa, purkaa, analysoida ja rakentaa aina uusin silmin ja uusien kokemuksien tuomalla ymmärryksellä. Tämä tajunnan taso on täysin mahdollista saavuttaa ja jopa suhteellisen helppoa, kunhan ei anna itseään harhautettavan.
Seuraavan renessanssin käynnistämiseksi meidän on kerättävä parhaat marjat kaikilta oksista. Kun murtautuu kulttuurin asettamista ennakkoluuloista ja automaatiosta, oppii ymmärtämään olevansa vain hetkellinen ohikulkija, mutta toisaalta puolueeton tarkkailija. Vain silloin voi tietää, ei arvata - eli nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat. Kaikki muu seuraa lopulta siitä.