Oli muuten aika lailla surullisempi kuin muistin. Hieman ajatuksiani:
Mikäli kertojaan on luottaminen, juoni on, että Nagato väsyy SOS-prikaatiin ja palauttaa aikajanan siihen tilaan jossa se olisi ilman Haruhin yliluonnollisia voimia. Kysymys: Jos Nagaton syy tämän tekemiseen oli loppuunpalaminen, eikö siihen olisi ollut ylivertaisia ratkaisuja? Ensinnäkin miksi siirtää Haruhi toiseen kouluun eikä häntä itseään? Vastaavasti, miksi hän ei siirtänyt kaikkia muita toiseen kouluun? Olisi ollut paljon yksinkertaisempaa ja varmempaa muuttaa asioita vain sen verran, että hänen oma elämänsä olisi muuttunut toivotusti.
Toiseksi, miksi säilyttää päähenkilön muisti ja antaa hänelle mahdollisuus palauttaa asian entiselleen? Jos ainoa syy tapahtumille on Nagaton henkilökohtainen tyytymättömyys elämäänsä, ei ole mitään syytä antaa muille uutta mahdollisuutta pilata se. Siksi sanonkin, että se ei olekaan syy hänen teoilleen. Itse asiassa tarinan painopiste ei ole niinkään hän, vaan Kyon. Hän oli ainoa muutoksesta tietoinen hahmo sen alun jälkeen ja suuren osan elokuvasta ainoa aktiivinen toimija. Itse asiassa, olisi ollut Nagatolle suotuisampaa pitää hänen oma muistinsa ja pyyhkiä se Kyonilta. En tiedä mitään sen maailmankaikkeuden sisäistä syytä miksi tämä ei olisi ollut mahdollista.
Katsoen asiaa johdonmukaisesti, Yuki Nagato tiesi suurpiirteittäin mitä Kyon tekee ensimmäisenä mullistuksen jälkeisenä koulupäivänä. Hän tulee kouluun, huomaa asioiden muuttuneen ja menee kirjallisuuskerhon huoneeseen, jossa hän tapaa tavalliseksi muuttuneen Nagaton. Näin tapahtuukin.
Kyon joutuu valitsemaan edellisen ja nykyisen elämänsä välillä. Tälle ei ole mitään syytä, jos Nagato haluaisi ainoastaan elää rauhassa. Hän oli jo päätöksensä tehnyt. Palatakseen entiseen elämäänsä Kyonin pitää hankkia kerhohuoneeseen kaikki SOS-prikaatin jäsenet. Käytännössä kuitenkin Haruhin. Ei ole myöskään mitään syytä asettaa tällaista ehtoa, jos Kyonin pitää valita ainoastaan pitääkö hän uudesta vai vanhasta asioiden laidasta.
Yksinkertaisesti sanottuna, Yuki Nagato rakasti Kyonia ja järjesi asiat siten, että hänen on pakko valita hänen ja Haruhin väliltä. Hänen päätöksensä ovat johdonmukaisia ainoastaan, jos hänen tarkoituksensa oli mitata kumpaa päähenkilö rakastaa. Tätä selitystä tukee tavallisen Nagaton, joka ei muistanut aiempia tekoja tai tunteitaan, syvä ja pikainen kiintymys häntä kohtaan. Silloinkin kun tämä suorastaan käy häneen käsiksi. Entisessä elämässään hän ei pystynyt näyttämään tunteitaan, mutta uudessa maailmassa hän käveli ensi kertaa noin päivän sisällä tapaamisestaan Kyonin kanssa samaa matkaa ja kutsui tämän kotiinsa ja kerhon toiseksi jäseneksi. Hyvin odottamatonta käytöstä muuten niin yksinäiselle ja ujolle ihmiselle.
Palataan juoneen. Nagato puhuu tunteistaan kerääntyneenä virhetietona. Hän pystyy ennustamaan tekonsa päivän tarkkuudella. Hän kertoo sairaalan katolla tapauksen voivan toistua uudelleen. Lopputekstit. Hän katsoo pienen pojan täyttävän kirjastokorttia tytölle. Rivien välit ovat täynnä yksipuolista romanssia, jota päähenkilö ei halua tunnustaa. Ottaen huomioon kuinka vaivaantuneesti hän käyttäytyi Nagaton läheisyydessä, mainitsi tämän mahdollisesti avaavan sydämensä hänelle ja kuuli Asakuran epäilyt suhteesta heidän välillään, on vaikeaa uskoa minkäänlaiseen epätietoisuuteen asian suhteen.
Henkilökohtaisesti, näkökulmani ja luonteeni näkivät tarinan kaihoisasta ja surkeasta, yksinäisestä nuoresta naisesta, joka muutti maailman rakastamansa miehen vuoksi ja tuli torjutuksi. Mies katsoi häntä suoraan silmiin ja sanoi haluavansa toisen luo. Entiseen elämäänsä.
Enkä kestä sitä.