>>6540Mä en löydä vieläkään sanoja tuolle kuvalle. Miten voi onnistua, sekä epäonnistua elämässä noin eeppisellä tavalla vieläpä yhtä aikaa.
Toisaalta kun asiaa oikein pohtii, niin miten joku ändimäkkoi tai maikmonroe eroaa tuosta? Nämä ehkä saivat maistaa hitusen menestystä, mutta samaa -jo mennyttä-unelmaa nekin vielä elättelee, kuten herra tässä kuvassa. Elävät edelleen sitä rokkielämää, ja odottavat menestyvänsä suuressa maailmassa, vaikka juna meni jo aikoja sitten. Eräänlainen hedonistinen rahtikultti.
Se on varmaan katkera paikka kun huomaa tulleensa vanhaksi, ja kuinka se rokkitähteys ei koittanutkaan. Vanhat kaverit tekee töitä, sekä perustelee perheitä samalla kun itse lähettelee vieläkin demoja levy-yhtiöihin ja toivoo että tärppää. Välillä ehkä pääsee keikalle bändin kanssa naapurikylän kapakkaan. Settilista on muutettu vuosia sitten sisältämään ainoastaan covereita, kun oma musa ei otakaan tuulta alleen. Unelma kuolee sisältä, vaikka sitä pidetäänkin hengityskoneessa pitkällä tukalla ja pukeutumalla nahkarotsiin.
Missä vaiheessa siitä tulee noloa, vai tuleeko ollenkaan?
Ehkäpä tuo jätkä on onnellinen just tuossa. Ehkei sitä loppujen lopuksi kiinnostakaan se mammona ja menestys. Sille riittää kun saa vetää rokkia kavereiden kanssa reenikämpällä volumet täysillä, ämmät ottaa vielä poskeen kun pyytää ja on vähän päihteitä kyytipojaksi. Kyllä mulle kelpaisi. Ehkä tuo ukko onkin löytänyt oleellista.
Rokkenrollin ytimen.