Kaduttaa kun menin linkkaan aloituspostauksen kuvan kannulle jonka vuoksi toi ano meni ihan särki.
#SoriSiitä

Siinä hän nyt on..

Hän, jonka instagram-kuvia olen nyt joka aamu ihaillut aamuyön hämärässä saadakseni voimaa nousta sängystä ylös, vai nukahtaakseni? En muista enää, olen vieraantunut niin vuorukausien rytmistä kuin vuodenaikojen vaihtelusta.

..minulla on vain Mogusa.

Aloitamme jälleen runokilpailun syksyn kunniaksi, upotteena taisteluaiheinen laulu, koska nyymichanin kaikki on särki.

Ainoa kilpailusarja on tankaruno vastaukseksi seuraavalle tankarunolle, vakavat osallistujat laittavat tilinumeronsa viestiin.

kaikkein vakavimmat homottelevat AP:ta.

Pihlajanmarjat
mitä puhuisivatkaan..
tai keltalehdet?
Toimiston loisteputki
ikkunasta heijastuu.

Syksyn pimeyttä
kun toimistolla istun
ulkona näkyy
yksinäisen kadulla
hetken katseet kohtaavat

>>7399
>ikkunasta näen
haha 6

>>7383
Onpa aika ruma ton naama.

>>7401
ehdin korjata

>>7402
Ei todellakaan ole, hän on unelmani, hän on ainoani, hän on rakkaani

>>7400
Hetken se kestää
pienen ikuisuuden kai
tahdon lähteä
nousta ylös ja juosta
tervehtimään ystävää

>>7404
No onhan, tuollaisen löysän limanuljaskan näköinen.

>>7406
No ei kyllä todellakaan ole, hänellä on aistilliset huulet, hänellä suloinen ääni, hänellä on näkemystä taiteesta.

Asiasta toiseen: kilpailun 1. palkinto on jaettu Anagille.

>>7372
Samasta teemasta:


Haavekuvan paratiisi vahvoin värein
arkipäivään rikkaruohon tavoin työntyy.
Mikä kumma lintu tietoisuuden puuhun
kutsumatta pesi kuivuneeseen oksaan?
Hedelmittä hohtaa tummat terälehdet,
pelkkää kuivaa heinää tulen sadonkorjuu.

Syntieni myöhästynyt sadonkorjuu
eleet alleviivaa nimettömin värein.
Helmet sika polkee, ahmii terälehdet,
tyytyväinen äännähdys ja lättiin työntyy.
Vaikka paksu köysi sopii joka oksaan,
tikanpoika miettii kehtaisiko puuhun

Moni kielikuva nojaa tässä puuhun,
joukkoliikenteestä runon sadonkorjuu.
Monen haaran kautta päädyin omaan oksaan,
omat tunteet vanhoin muodoin, omin värein
Omaperäisyyttä? Uhma mieleen työntyy:
"Ruusun nimen tiedän, lasken terälehdet."

Kuuluukohan kasvikuntaan "terälehdet"?
Totuus suuhun, luuhun, kuuhun, muuhun, puuhun
kaikki nämä raskaat merkitykset työntyy.
Bussin ovi, hiljaisuuden sadonkorjuu,
kaikkein tylsin arki täyttyy kuumin värein,
paksu köysi, tulikukat, joka oksaan.

Outo lintu yhä kyhää pesää oksaan,
yhä talven piilottamat terälehdet.
Ehkä kerran kesä kutsuu monin värein..
Juuh ei, laitas ihan oikee köysi puuhun.
Monen "sadonkorjuun" jälkeen sadonkorjuu:
tosiseikat humalaiseen mieleen työntyy.

Asfaltti ja kuura paratiisiin työntyy.
Kuka, milloin liittyy sukupuuni oksaan?
Mutta silti unelmien sadonkorjuu:
possu röhkii, rauhassa on terälehdet.
Outo lintu hylkää suuren munan puuhun;
talvitaivas täyttyy vaihtelevin värein.

Envoi:

Sadonkorjuu: "Onko Suomi turvallinen?"
"Mahtaneeko olla?" mieleen työntyy,
värein maalaan terälehdet oksaan, puuhun..