Tuohan rupeaa näyttämään melko kotoisalta.
Kyllä se on toisaalta hienoa näin marraskuun vihlovien sateiden, ja pimeyden keskellä käpertyä teekupposen kanssa viltin alle katselemaan sarjoja, taikka vaan kukkoa laulattamaan, kun normot kiiruhtaa kuka minnekin.
Ok, rahaa ei ole, mutta ei sitä kulukaan, ku kaliaan ja halpaan ruokaan. Mikäs tässä kolmikymppisellä (oikeastaan tahallaan)työttömällä eskapistin rötkäleellä on ollessa.