Kötöstelin taas jotain laavuhommia. Piti pitää välipäivä mutta oli sellainen fiilis että kaikki on paskaa niin aattelin että sama se kai on lähteä räpeltämään. Kun kerrankin on jotain tekemistä. Touhutessa ei muista miettiä omaa paskuuttaan.
En kyllä saanut paljoa mitään näkyvää aikaiseksi, sahailin räystään alle tulevia lautoja ja maalailinkin niitä vähän. Sitten vietiin velienpojan (oli traktorikuskina hahas) kanssa epämääräisiä kiviä sinne laavulle, asettelen niitä sitten joskus, ehkä teen niistä sen nuotiopaikankin, en ole vielä päättänyt, eikä ne ole oikein kivoja siihen. Seinähommat saa nyt odottaa, pitää varmaan ostaa parempaa lautaa, jämälaudat ei enää riitä ja ovat muutenkin turhan röpöisiä.
Kyllä se siitä kai valmistuu. Koko hemmetin päivä meni taas ja päätäkin särkee. Huoh-hahatuttaa kun tosi tekijänormo olisi tehnyt laavun yhden iltapäivän aikana vanhoista jämähirsistä ja raakalaudoista, itse nysvään maalaamalla jotain näkymättömiin jääviä laudan pintoja. Yhdenlainen manolon pietarinkirkko, jos olisin ihan yksin yrittänyt tehdä.