 
 
Pelloilla ohran ja tähkien 
teräs tuhkan värinen
kylmiä viiltojaan viiltää. 
Hetkeks’ seisahtuu 
niittäjä hikinen.
Otsan uurteet 
vesihelminä kiiltää.
 
Kuivuvat tuulessa lyhteet
viljan ja ruumenen. 
Kasteessa aamun kirpeys,
humalan kukkien.  
Koura työmiehen säkin
reunoihin tarttuu,
piripintaan viisitoista 
laaria jo karttuu.
 
Talven varalle 
valuttaa mies varoen 
kultaisia hippuja 
pantavan oluen. 
 
Hämyssä illan tulet 
saunan tuimina tuikkivat, 
kiilusilmin ketut,
kärpät koloihinsa luikkivat. 
Mies virkkaa nurkalla aitan:
tänään kaljani kiehumaan laitan. 
 
Putipuhtaiksi pesee pannut ja altaat. 
Pian porisevat humalat ja maltaat.
Taikoja vanhoja taikovat kädet taitavat.
Oi, mitä velhoja ovat mestarit, oluen panijat!
 
Taidon taiten laitetun taarin, 
jalon kansan janojuoman, 
runoratsujen enkelten tuoman,
perintö on vanhan vaarin.
 
Tuoksu vihanta 
kuin lapsuuden haasta, 
voima vierteen 
lahjana isältänsä.
Tahto nousee mullasta, maasta, 
sukuna suurena 
sikiää sisältänsä.
 
Yli yön, päivän ja kolmannen,
tultaan kohentaa lämmöstä nauttien.
Keittoa kuumaa hiljaa maustaen
seppä vierteen tuntee onnen, autuuden.
 
Loisteessa lyhdyn 
lakkaa mäskin keitto.
Höyryt huumaavat 
sulkevat kansi ja peitto.
 
Vierivät viikot, 
syksy talveksi vaihtua ehti,
odotuksen puusta 
putosi sitkeinkin lehti.
 
Kuin lapselle joulu, 
on koittanut meille tämä hetki.
Joukossa ystävien alkaa 
olvimme viimeinen retki.
 
Vaahtoavassa lasissa, 
haarikassa jos toisessa, 
maussa humalaisessa, 
juomassa jumalaisessa,
aromissa pilsnerin, 
siinä on raskaan työn tulos.
Eivät hanojen vartijat raahaa jaloista ulos,
kun ilmoille nostamme voittoisat armeijat tuoppien 
ja huulille viemme tyttären suloisen - Kaisa Pils oluen. 
 
Oi ystävät, mallasjuoman tarve on iloa tuoda.
Laulaen, nauraen kuohuavaa saamme vain juoda.
Sitä janoiselle riittää, jos lisää kehtaa vain pyytää.
Mut voi onnetonta sitä jok’ olutta rinnoilleen syytää!
 
Eik’ aikaakaan kun kurkkuihin kaatui koko pilsnerilasti.
Paremmin maistua ei vois’ viini, ei Hartolan sahti.
Mut onnea, iloa, sitä juomarille riitä ei loputtomiin.
Siks’ eiköhän ryhdytä taas oluttalkoisiin!