>Tavallaan oon iloinen etten nuorena polttanut kukkaa
No, en usko että minulle ruohosta mitään aivovauriota jäi (siis sen pahempaa kuin mitä nyt on ollut jo syntymästä tai viimeistään sen ihan kuitenkin päihteettömän lapsuuden ja teini-iän jälkeen mikä mulla oli hshs), että sikäli ihan sama oli olla just siihen aikaan pilvessä. En nyt kuitenkaan ihan alaikäisenä sitä kiskonut, mitä ei todellakaan suositella. Parempi se kuin että olisi NYT pilvessä, kun siis tosiaan yksikään huume ei vain enää tunnu iskevän sillä tavalla kuin joskus nuorena. Toleranssia en usko olevan kun en ole luokkaa vuosikymmeneen ollut enää minkään päihteen päivittäis-, viikottais-, kuukausittais-, tai aina edes vuosittaiskäyttäjä. En ihmettelisi jos tämä johtuu jostakin muutoksista mitä aivoissa nyt vain tapahtuu eikä voi mitään kun ihminen vanhenee. Vanhuus on paskaa kuten tulikin jo moneen kertaan sanottua.
Toki lähes 100% hyödytöntä ajanhukkaahan se oli silloin olla muutamaan kerran luokkaa pari kuukautta melkein putkeen pilvessä. Heti aamulla tai milloin nyt sattuikaan heräämään bongi pulputtamaan, sitten runkkaillaan ja syödään, jonkin ajan päästä lisää pilveä, lisää runkkaamista, lisää syömistä, jne. Olen kuitenkin hukannut aikaani 100% tai lähes 100% hyödyttymyyksin lopulta paljon enemmän vaikka nyt videopelien ja Internetissä päämäärättömän roikkumisen ja jutustelun ja häiriköinnin kanssa, kuin minkään laittomien aineiden ja kasvien.
Se miltä osin ruoho tripauttaa oli kyllä ihan oikeasti terapeuttista, ja psykedeeleissä trippailu vielä enemmän. Olispa mulle syötetty psykedeelejä silloin nuorena psykiatrisella osastolla niin ehkä olisi tullut tehtyä vähän eri ratkaisuja ja ehkä olisi ollut jopa ajoissa nuorena tyty yde (semmone söpö mukava muhku), tai olisivat edes vähän MDMA:ta syöttäneet ennen kuin pistetään keskustelemaan terapeuttien kanssa.
MDMA:sta sitten kun vähän vanhempana pääsin annostelemaan sitä ihan itselleni miten huvittaa saattoi ehkä jotain pientä aivovauriota jäädäkin, kun sehän oli niin kuin ihan täsmälääkintää kurjaan paskaan pilalla olevaan elämään ja innostuin syömään sitä varmasti enemmän kuin oikeasti pitäisi. Onneksi se lakkasi melko pian toimimasta kunnolla niin että käyttö oli helppo lopettaa kokonaan, siitä alkoi tulemaan sellainen lähinnä samanlainen olo kuin jotain SSRI-paskaa söisi, tai kai sitä voisi niinkin kuvailla että se MDMA-kokemus jää vähän kuin jumiin puolitiehen siihen nousuvaiheeseen missä on semmonen, miten sitä nyt kuvailisi, vähän kummallinen tai jopa huono olo, kaikki MDMA:ta kokeilleet varmaan tietää. Oikeasti niin kuin ihan säikähdin ja olin hetken paniikissa että mitä myrkkyä sitä tuli syötyä tai otinks liikaa kerralla hshs, mutta lopulta se olikin sit vaa paras aine ikinä nistä mitä oon syöny tai juonu tai pistäny nenään tai keuhkoihin.
Toisaalta olen elänyt muutenkin aika epäterveellisesti, aivot aika usein melko tyhjäkäynnillä ja lisäksi olen alkanut selvästi tulemaan vanhaksi. Erota nyt näiden vaikutusta siitä, mitä muutama MDMA-putki joskus vähän päälle 25-vuotiaana on tehnyt aivoille, jos on tehnyt oikeasti yhtään mitään pysyvää vauriota. Varoin kyllä sitä ainetta sen verran, etten koskaan vetänyt kahta lopulta aamuyöllä yhteensä 500-600mg:n putkea kuukauden sisään (joskus tais olla 1,5-2kk:kin taukoa) ja söin niitä C-vitamiineja, tryptofaania, melatoniinia, ym. mitä suositeltiin.
En muuten usko sitäkään että näillä mun nykyisillä keuhko-ongelmillakaan mistä olen raportoinut on tekemistä pilvenpolton kanssa, koska en ole varmasti edes lähellekään mikään pahin ganjanarkkari noista muutamasta parin kuukauden putkesta huolimatta enkä ole pitkään aikaan poltellut enää ollenkaan. Jos jotain ulkoisia tekijöitä voi syyttää, niin pikemminkin sanoisin että kannattaa syyttää tämän asunnon sisäilman laatua ja sitä kuinka lapsena pakotettiin tupakoimaan passiivisesti vuosikausia ja kuinka sekä ala- että yläaste olivat homekouluja missä oleskelusta tuli ihan oikeasti huono olo välillä muillekin kuin minulle.