Muistelin että noitamutsien kaappaushommista oli ennakkotapaus ja sehän liittyikin milluun:
---
Miten saatoinkaan olla yksi niistä, jotka ajattelivat Millun olevan vain kolmen pakottajan meemintynkä netissä. Millun juonikas olemassaolo on totta, ainakin kaikkien hallussani olevien aistien mukaan, ja sikäli kuin niillä jotain voin todistaa, kerron nyt tarinan kohtaamisestani tuon kavalaakin kavalamman noidan kanssa.
Velhovoimat saavutettuani olin oppinut hyvin nopeasti tekemään itseni näkymättömäksi. Ei, ei sillä tavoin näkymättömäksi kuin Harry Potter muuttuu viittoineen, vaan siten, ettei yksikään elävä sielu kadulla saattanut kiinnittää minuun huomiota. Jos jotakuta minuun vahingossa silmiin katsonutta olisi haastateltu, kuulusteltu tai vaikkapa kiduttaen puhutettu, ei kohtaamisesta kanssani olisi ollut tavoitettavissa minkäänlaisia muistikuvia. Sellainen on velhon taakka: ne yliluonnolliset voimat, joita keho kantaa, on tavalliselta kansalta kätkettävä viimeisetkin olemassaolonsa merkit uhraten.
Se, että velho lopulta löydetään ja saadaan kiinni, on saavutus kaikkia varotoimenpiteitä vastaan. Se on merkki siitä, että vihollisemme ovat soluttautuneet yhteiskunnassa kaikkialle: maistraatteihin, poliisiin, kansaneläkelaitokseen ja sosiaalihuoltoon. Kyllä, Millun kätyreiden on täytynyt toimia näissä kaikissa, jotta tarkka tieto voimistani ja olinpaikastani on voitu selvittää. Edes taikakeinoilla sen ei pitänyt olla muutoin mahdollista. Siitä huolimatta Millu löysi minut kodistani Juhannusaaton iltana…
---
Posauspommien räjähdykset ympärilläni tuntuivat kuin minut olisi kokkoon heitetty. Itse asiassa jotain näin julmaa uskoinkin Millun pääni menoksi keksineen. "Hähää, oletkos matkustellut paljon? Kohta mennään sellaiseen paikkaan, johon ei aurinkomatkoja tehdä!" raakkui tuo viheliäinen narttuankka kuitenkin sen sijaan, että olisi murhannut minut siihen paikkaan. Ehkä juuri yllätyksenä tullut ja odottamaton henkiinjääminen herätti minut toimimaan, ja samalla sekunnilla loihdin hikisen t-paitani velhohihasta eräänlaisen räjähdysreaktion (mahdoton selittää velhouden voimavirtauksia kokemattomille) Millun päälle. Noita oli ilmeisesti varuillaan, sillä hyökkäykseni tuli torjutuksi saman tien, ja ranteisiini manattiin voimakahleet. Millu jatkoi nöyryyttävää ilkkumistaan. Siinä sidottuna olisivat viimeisetkin itsetuntoni rippeet karisseet tästä materian maailmasta, mutta yhtäkkiä tunsin sorsamaisen käden hyväilevan housujeni etumusta. Muikeasti hymyillen oli Millu käynyt runkkukullini alapuoliskoa hieromaan, enkä voinut olla miettimättä, että tarjoaahan kaluni melkoisen vastuksen tuolle vesilinnunkämmenelle. Ravistelin ajatuksen kuitenkin pois, sillä enhän minä velhovoimista voisi luopua viimein ne saavutettuani. Samalla minut ravisteltiin hyvin kovakouraisella mustalla magialla luudan kyytiin. Matka Vesuvitukselle oli alkamassa. Miksikö? Ei aavistustakaan. Millu kähisi kaikkea muuta paitsi vastauksia tulevasta kohtalostani.
---