Olipa kerran pikku Nyymi Nyymiäinen,
hän ihan yksin asui komeroaan
ja komero oli myöskin yksinäinen.
Siis kaksin kerroin yksin peloissaan
hän sytytteli yöllä konettaan
ja ryömi peiton alle vinkumaan
kun kuului Ryynäreitten päristely tiellä
ja Raivo-Ano huusi pitkään naapurissa siellä.
Ja kaikkialla lamput syttyvät ja ovet lukitaan
kun kaikki oravaiset lohduttavat toisiaan.
Vaan kuka lohduttaisi Nyymiä, vaikka tällä näin:
"On yöllä kamalakin kamalampi, päivällä toisin päin."
--- --- ---
Ja Nyymi kulki vaan ja kulki maailmalla,
ei nähnyt missään tutun tuttua.
Ja vaikka normoa oli paljon kaikkialla
ei Nyymi aloittamaan päässyt juttua
kun sanomaan ei kyennyt; "Kas heipä hei!
Nyt juteltaisko hiukan vaiko ei?"
Siis neljä Paljaanaa ajoi vihellellen ohi siitä.
Kun homoja on kahdeksan, ei yksi juna heille riitä.
Ja Mutseli kai sitoo seppelettä kaulalleen,
vaan Nyymi juoksi piiloon, oli hiljaa yksikseen.
Nyt kuka lohduttaisi Nyymiä ja sanois vaikka näin:
"Jää ilman ystäviä se ken kääntää selän muihin päin."
Ja Nyymi kulki uuvuksissa länttä kohti,
hän yksin oli, yksin, yksin niin.
Kas, teehemuleiden puisto valaistuna hohti
ja possumeja siellä ammuttiin,
ja kansaa puitten alla karkeloi
kun pelit pelasi ja bläkkis soi!
On karut sellit täynnä homoja (kolmetoista kaikkiaan,
sai Nyymi lasketuksi) ja heidän kumilelujaan!
Ja iso Ryynäri söi ison pannukakun hilloineen,
vaan Nyymi oli taaskin ihan yksikseen.
Siis kuka lohduttaisi Nyymiä ja sanoisi: "ei kukaan
sinua huomaa ellet itse mene mukaan!"
--- --- ---
Niin Nyymi lähti siitä meren rantaan
ja löysi näkinkengän, suuren, valkean.
Hän astui varovaisesti hienoon santaan,
ja tuumi: "löysin ihmeellisen maailman".
Ja hattuunsa hän kauniit kivet keräsi
ja meri oli tyyni ja yö heräsi,
ja kauaksi on jäänyt Ryynäreitten raskas pöristys
ja kadonnut on Anon kauhistava ölistys.
Siis Nyymi riisui kankänsä ja huokaisi: "hohoi,
on kaikki hyvin, miksi iloinen en olla voi?"
Vaan kuka lohduttaisi Nyymiä ja sanois: "yksinään
ei kukaan nauti edes näkinkengästään."
---