Haha ei helvetti, astmalääke eli henkeen vedettävä salbutamoli loppu, asunnon ulko-oven avain hukassa, avaimen etsiminen pistää tietenkin kaikki pölyt hikikomerosta liikkeelle. Eilinen ilta, yö ja aamu olivat aivan tuskaa, ja tänään aamulla alkoi tuntumaan siltä, että jumalauta mä tukehdun ja kuolen tai ainakin taju lähtee jos edes nousen pystyyn sohvalta.
Soittelin apteekkiin, mutta heillä ovat kotiinkuljetuspäiviä vain tiistai ja perjantai. Vittu. Menin rappukäytävään tuoliin istumaan etukenossa ja haukkomaan henkeä jos siellä olisi edes vähän raikkaampaa ilmaa kuin komerossa sisällä ja helpottaisi. No eipä juuri helpottanut, mutta lopulta naapuri tuli kaupasta ja tarjoutui hakemaan lääkkeet apteekista. Soitin apteekkiin uudelleen, kuulemma jos joku toinen hakee lääkkeet puolesta, niin pitäisi näyttää nimenomaan Kela-kortti, henkilökortti ei kelpaa ilman valtakirjaa vaikka itse lääkkeet hakiessa se kummasti käy ihan siinä missä Kela-korttikin. Vittu mitä ihmeen byrokratiapaskaa taas.
Naapurilla alkoi olemaan kiire omille asioilleen, joten eipä ollut toivoakaan löytää Kela-korttia tai tehdä valtakirjaa mihin pitäisi löytää sopiva kynä ja paperia ajoissa tuossa kunnossa. Yritin silti ja aloin tukehtumaan kesken puhelun niin, että apteekista meinasivat alkaa soittamaan ambulanssia minulle. Hengitys tasaantui lopuksi kuitenkin sen verran, että puhuminen onnistui taas, ja meinasivat että pystyisin soittamaan itsekin sen. Jäin edelleen rappukäytävään istumaan etukenossa.
Toisella puolella naapurissa asuva ukrainalainen täti tuli sitten siihen ihmettelemään mun huohottamistani rappukäytävässä. Tarjosi kovasti pahvimukista vettä, vaikka yritin selittää sekä englanniksi että suomeksi, että ei vesi auta vaan tarttisin lääkkeeni. Noh, tarpeeks kauan kun keskusteltiin kännykkätulkin välityksellä niin hänkin tarjoutu hakemaan apteekista lääkkeet minulle. Sain lopulta etsittyä sen Kela-kortin käsiini nipin napin tukehtumatta ja pyörtymättä, kun oli jäänyt onneksi aika näkyvälle paikalle. Kortti käteen tädille ja 20-30min päästä sain vihdoin lääkkeeni, pystyin taas hengittämään, eikä tarvittu ambulanssia. Paljonkohan sekin olisi maksanut, että lähdetään ambulanssilla päivystykseen ottamaan keuhkoputkia laajentavia?
Mitä tästä opimme: jatkossa täytyy uusia salbutamoliresepti ja hakea seuraavat lääkkeet jo kun edellisiä on vielä reilusti, vaikka joku 4-8 annosta, jäljellä. Ja ai niin, en oo varmaan sitten menossa valittamaan ukrainalaisille metelistä haha, en ole kyllä toistaiseksi käynytkään kun ei se sentään jokapäiväistä, ehkä 1-2 päivänä viikossa keskimäärin kuulunut jotain komeroon vähän häiritsevästi, ei välttämättä joka viikko lainkaan, eikä se ole koskaan jatkunut jotain about klo 23-24:ää pidempään toisin kuin kantasuomalaisilla juopoilla joita täällä asui ennen noita pakolaisia.
Sit kun löytys se komeron avain jostain vielä... vai saiskohan isännöitsijältä, huoltoyhtiöstä, jostain uuden, jos soittais ja sanois että hukkasin avaimen sisälle asuntoon. Löytyy se alkuperäinenkin kyllä vielä joskus, koska olen sillä tänne sisälle tullut, mutta eipä ollut sohvan alla, eteisessä eikä takin taskuissa, eikä tuon paikan lähistöllä missä viimeks näin mokoman. Ja ai niin, löytyspä tyty yde kans... vaikka semmone Pipsa Vuorela (söpö muhku). ;__;