Mä nään toistuvasti unia siitä että jotenkin palaan töihin vanhalle työpaikalle mistä silloin jäin kiinni kun varastin. En oo käynyt siellä sitten potkujen, paitsi aurinkolasit ja maski päässä ostamassa jotain kriittisen tärkeetä kaapelia. Unissa kaikki on jotenkin ok, mulle annetaan toinen mahdollisuus, mut mun tekemisiä valvotaan enempi enkä saa tehdä ihan mitä tahansa. En näe jostain syystä vanhoja työkavereita koskaan siellä. En ikinä kysynyt onks muut puhuneet musta, mä potkut saatuani tavallaan tapoin kaiken yhteyden siihen suuntaan eli työkaverit ym. kaikki historiaa, en oo nähny en oo kuullut. Eipä sieltä kyllä olla kyselty munkaan suuntaan, aika monelle taidan olla kuollut kun oon tämmöinen pitkäkyntinen varas.
Unissa aina pidän mun nykyisen työpaikan, mutta meen sinne tekemään aina jotain ekstravuoroa viikonloppuna tjsp. Ihan kuin ois aikaa ja energiaa siihen paskaan. Sit unessa aina odotan että näen jonkun vanhan esimiehen tai muun ja mietin mitenhän ne mahtaa reagoida siihen että oon nyt tullut takas. Yleensä herään siinä kohti kun alan olemaan hämmentynyt että mitä mun nykyiselle työlle kävi, miten mä päädyin takas tänne? Sit herään, kestää hetken kun tajuan että kello on joku 5 aamuyöllä enkä ees asu tarpeeksi lähellä kyseistä lafkaa että ehtisin ajaa aamuvuoroon 7.30 jos vaikka viideltä ees lähtisin.
Ehkä mulla on joku alitajunnan luoma taipumus luottaa anteeksiantoon, kerran mä pääsin ehjin nahoin pois siitäkin sotkusta, pahemmin ois voinut käydä jos ne olis olleet halukkaita oikeasti tuhoamaan mut. Mutta siinä missä mä näen että sain kosmista armoa, totuushan on vain että mun juttujen selvitys on pois työajoista ja asian selvitys ei välttämättä takaa mitään muuta kuin rangaistusta mulle rikoksen nimissä, mutta voi olla että firma menettää rahaa enempi asian selvitykseen kuin hyötyy siitä. Niin se ainakin siinä firmassa oli että vaikka moni homma ei toiminut, jos rahaa kuitenkin tuli ja korttitalo pysyi pystyssä, sit ei mitään tarvetta lähtee keksimään pyörää uudelleen kun voidaan pyörittää sitä minimibudjetilla näinkin ja tienata enempi koska kulut on pienempiä. Enkä halua että joku ajattelee että mä puolustan mun tekoja, mä en voi puolustaa niitä mitenkään. En oo täysjärkinen mutten myöskään syyntakeeton. Tuntuu paskalta ajatella että joudun vaan kantamaan sen taakan ja tuskan, mutta se on se hinta siitä mitä tein.