Ei vittu muistin just yhen jutun joka sattui viime viikolla ja olin jo pystynyt unohtamaan sen. Olin siis eräässä koulutustilaisuudessa, jonne osallistui pari kourallista ihmisiä eri firmoista. Itse olin duunipaikaltani ainoa edustaja (toim. huom. en siis omista duunipaikkaani, työskentelen vain siellä). Koulutus alkoi aamupalalla ja keräsin lautaselleni pari sämpylää kinkkuine, juustoine, kurkkuineen ja kupin kahvia, ja vetäydyin keittiön sivupöydälle syömään niitä. Olin ensimmäisten joukossa koulutukseen saapuneista, mutta en kuitenkaan ensimmäinen (kiersin korttelin muutaman kerran ympäri ennen kuin uskaltauduin sisälle, koska en todellakaan halunnut olla ensimmäinen paikalla ja kello näytti jotain 10 minuuttia ennen ilmoitettua aloitusaikaa).
Istuin siis siinä pöydän luona sämpylää syöden ja koulutusosuuden alkua odottaen. Paikalle valui pikkuhiljaa lisää väkeä ja joistain firmoista tuli useampia edustajia tai osa heistä tunsi toisensa muutoin. Jotkut tervehtivät keittiössä olijoita, jotkut vain hakivat ruokaa. Eräs sosiaalinen täti kuitenkin tervehti ja kysyi meiltä keittiössä olijoilta, että mistä firmasta me tulemme, ja pienen harkinnan jälkeen itsekin uskaltauduin vastaamaan edustamani firman nimen. Tämä osuus oli siis tähän asti mennyt vielä hyvin. Mutta tämä suun auki saaminen rohkaisi minua sen verran, että uskalsin vastata erääseen toiseenkin ilmoille heitettyyn kysymykseen hetkeä myöhemmin keittiössä toisen pöydän luona. Kaksi naista jutteli koulutuksen alkamisajasta ja miettivät keskenään sitä, alkoiko se puolelta. Kello oli sillä hetkellä noin 5 tai 10 yli yhdeksän. Vastasin naisille kutakuinkin näin: "Mun mielestä koulutus alkaa vartin yli" ja tunsin hetken pientä ylpeyttä siitä, että uskalsin puhua ennestään täysin tuntemattomille jotakin, ja sen lisäksi onnistuin vielä vaikuttamaan sellaiselta, joka on perillä asioista. Kuului vastaus "Aa joo, okei kiitti!" ja naisten juttelu jatkui. En keksinyt muuta sanottavaa enkä asiaani enää jatkanut, mutta aivan niinä hetkinä naisten puheesta minulle selvisi, että he juttelivatkin jostain aivan muusta, oman firmansa ensi viikon koulutuksesta tai kokouksesta ja sen ajankohdasta, eikä suinkaan sen päiväisestä koulutuksesta, jonne me kaikki olimme vasta tulleet. En tiedä tajusivatko naiset sitä, että minulla ei ole mitään osaa, arpaa eikä tietoa heidän ensi viikon koulutuksesta enkä todellakaan jäänyt asiaa millään lailla korjaamaan tai sanomisiani paikkailemaan, vaan otin nopeasti kahvikupin
Postaus on liian pitkä. Paina tästä näyttääksesi koko tekstin.