/ak/ - Avaruuskulttuuri

ÄLÄ KYSY MINULTA, MISTÄ SAIN TÄMÄN KUVAN. SE ON PERÄISIN HUIPPUSALAISESTA HALLITUKSEN TIETOKANNASTA. TÄMÄN KUVAN OTTI HUBBLE-AVARUUSTELESKOOPIN KESÄKUUSSA 2005. TÄMÄ ON TODISTE LÄHESTYVÄSTÄ MAAILMANLOPUSTA VUONNA 2012 KUTEN NOSTRADAMUS JA MUINAISET MAYAT KERTOIVAT. NIBIRU ON RUSKEA KÄÄPIÖ, JONKA MASSA ON NOIN 32 JUPITERIA. SE NÄKYI PALJAIN SILMIN LYHYESTI TÄNÄ TALVENA, MUTTA ON NYT PÄIVÄNVALO-OSASSA TAIVASTA EIKÄ SITÄ VOIDA NÄHDÄ. SINUN TULEE TALLENTAA TÄMÄ KUVA JA NÄYTÄ SE NIIN MONELLE KUIN VOIT ENNEN KUIN SE OTETAAN ALAS.

Olenko unessa toisessa ulottuvuudessa? Miksi elän unessa toista elämää ja ne jatkuu toisina öinä mihin siihen jäi?

Onko se oikeasti toinen ulottuvuus. Itselläni on siellä ihan perusongelmia ja yksi ihastuskin.

Ilmeesi kun :
http://planetquest.jpl.nasa.gov/news/zoomLens.cfm

Monet varmasti kuvittelevat, että upotuksessa oleva video on täyttä paskaa.

Minusta se on kuitenkin jotain korkeampaa taidetta, ja todella hieno video.

Hei nyymit ja muut metsän eläimet! Kysymykseni on:

Jos raamatut, koraanit sun muut pyhät kirjat selittävät mitä on hyvä ja paha ja kertovat miten hyvän ihmisen ("service to others") polkua kuljetaan, mitkä teokset opettavat pahan ihmisen polun? Vai onko pahan ihmisen ("service to self") polku löydettävä nimenomaan omasta itsestään, tai tarkemmin sanottuna oman intuition kautta?

Nähkää, että se, mitä teissä itsessänne näette, ei näy sellaisessa muodossa muille, vaan, jos mahdollista, ne jotka teitä tarkkailevat, katsovat sitä täysin eri silmin. Itseasiassa ei riitä, että he katsovat eri silmin, sillä se, jota he katsovat, on myös eri, sillä miten mikään entiteetti voi valoenergian mukana, illuusiona, siirryttyään enää olla sama toisen silmille.

Tämä on siis meidän olemattomuutemme perusta: emme me muille ole, niinkuin itsellemme, vaan pelkkä aistiharha, asia, henkilö, olento, jota ei enää ole siinä muodossa, jossa toisen silmät - joita ei myöskään meille ole olemassa samasta syystä kuin ei meitä toisen silmille, joita ei välttämättä ole olemassa muutoin kuin harhakuvissamme, joita ei välttämättä ole olemassa edes meidän mielissämme muutoin kuin muistikuvana, joka sekin pian katoaa - meidät luulevat näkevänsä.

Jos siis emme pysty peilaamaan itseämme tai toisiamme muiden kautta, sillä kumpikaan osapuoli ei ole toisilleen kuin harha, emme voi - eikä meidän myöskään pidä - pitää itseämme yhteisön, siis yhteiskunnan, esimerkiksi valtion tai kansan, osana. Voimmeko silloin pitää itseämme itsenämmekään? Oman itseyden havainnointi ei juuri poikkea toisten havainnoinnista. Siinä missä muut ovat, niinkuin jo todettiin, vain siirtyvän valoenergian luoma illuusio, olemme mekin vain hatara käsitys itsestämme. Sillä millä muulla kuin aisteillamme luomme itsellemme kuvan olemassaolostamme? Tunnen ruumiini, näen raajani, syvällä sisimmässäni - niin luulen - ymmärrän kokonaisuuden, mutta se on vain aistihavaintojen karnevaali, harhakuvien tehdas, joka ei vielä pysty varmaksi todistamaan minua itselleni.

Näin meille jää pelkkiä kysymyksiä, sellaisia joihin haluamme, ehkä myös voimme löytää vastaukset sekä niitä, joita emme edes vielä osaa kysyä.

Muutama tunti sitten minulle tapahtui jotain paranormaalia. Olin WC:ssä, ovi lukossa. Olin juuri poistumassa sieltä käsipesun kautta, kun lukko alkoi hitaasti kääntyä (se punavalkoinen kiekko alkoi muuttua valkoiseksi). Kuittasin sen sillä että jollain on taas todella hauskaa takavuosien vessantiirikointikikalla.

Vasta nyt, käytyäni uudelleen vessassa tajusin että eihän se nyt vittu ole mahdollista, kun asun yksin. Mitä helvettiä?!

Tervehdys Mestarit!

Kiedomme jokaisen teistä hoivaavaan energiaan ja itsensä voimaannuttamisen kenttään, sillä jokainen teistä on todella mestari ylösnousemuspolullaan. Tarkoituksemme on antaa teille inspiraatiota ja selkeyttä, mutta aina vaaditaan, että te, pyhänä ja täysivaltaisena olentona, käytätte erottelukykyä tässä ja kaikissa kanavoiduissa viesteissä.

Aloitamme tämän viestin vuodesta 2013, erittäin merkittävästä vuodesta, puhumalla pelosta, jota joillakin teistä ehkä vielä on. Kerromme ensin teille, että planeetan ylösnousemus todella tapahtuu. Te olette tehneet sen, mutta haluamme selkeyttää, että on tapahtunut maaplaneetan valmistuminen, laajentuminen 12 ulottuvuuteen.

Pitkä kalenteri

Monet Maya-tutkijanne ovat pyrkineet ymmärtämään, mitä pitkän kalenterin päivämäärä 21.12.2012 merkitsee. He ovat kyseenalaistaneet, ovatko sitä kirjoittaneet lainkaan Mayat, vai heidän "tähtikansajumalansa". Jotkut olivat huolissaan, että se merkitsisi loppumullistusta planeetalle. Toiset tunsivat sen kenties merkitsevän "tähtijumalien paluun" päivämäärää, kuten vihjataan joissain säilyneissä Maya-teksteissä.

Kerromme teille, että ylösnousemus on uusi alku. Ja vuonna 2013 maapallo on siinä uudessa "formaatissa", mikä sallii ennustetun "paluun". Mutta paljon puhuttua kontaktia ei tapahdu sillä 3D-tavalla, kuin saatatte ajatella. Sen sijaan kyse on ihmisten kyvystä kohota selväjärkisesti, ylösnousta tietoisesti korkeampiin ulottuvuuksiin. Näin kontakti tapahtuu. Se ei ole enää planeetta, missä hyväntahtoisten opettajien on ilmennyttävä fyysisesti 3D:hen auttaakseen. Uusi maa kantaa nyt kristalliverkon avulla matriisia, mikä mahdollistaa ihmisten olemisen tietoisempia todellisesta luonteestaan moniulotteisuudessa. Se tapahtuu. Ja näin teistä tulee tietoinen siitä tosiasiasta, että te olette niitä, joita olette odottaneet!!!

Kaikki aikanaan

Se vie vielä muutaman vuoden, mutta se alkaa 2013.
Postaus on liian pitkä. Paina tästä näyttääksesi koko tekstin.

Mistä voin olla varma, että olemassa oloni on todellista? Olen jo pitemmän aikaa miettinyt, että onko tämä kaikki pelkkää harhaa ja onko elämäni vain oman mielikuvituksen tuotos. Joskus 13-vuotiaana muistan kuinka yhtäkkiä keskellä päivää kotona silmissä pimeni ja kuulin vain kauhean kovaa ääntä, jonkin tapaista surinaa ja todella kovaa bassoa. Tämän jälkeen heräsin sängystä enkä muistanut tuota tapahtumaa kuin vasta reilu vuosi sitten. Olen alkanut tarkkailla ihmisiä ja yrittänyt selvittää mitä tämä kaikki edes on. En luota kehenkään, koska voi olla, että olen jonkinlainen tieteellinen koe. Ehkä ihmisen, ehkä jonkin muun. Lisäksi olen alkanut näkemään kadulla kävellessä ihmisiä, jotka kävelevät käsillään tai että kropassa on neljä jalkaa esimerkiksi. En usko, että edes olen, olen vain joku kuvitelma. Kaikki mitä näen on omaa mielikuvitusta. Ei ole mitään kauppoja, uskontoja jne. Tekin olette vain siellä, koska omassa päässäni tunnen itseni yksinäiseksi. Miettikää tekin sitä. Oletteko tekään oikeasti siellä. Jos olisin vaikka joku laboratorion koe, jonka mietä pystytään seuraamalla jollain tavalla ja olenkin oikeasti jossain pehmustetussa huoneessa ja vain kuvittelen, että elämä on ihan normaalia.
Ja kuva ei liity.

Mikä minä olen?