No.8729[Vastaa]
Nähkää, että se, mitä teissä itsessänne näette, ei näy sellaisessa muodossa muille, vaan, jos mahdollista, ne jotka teitä tarkkailevat, katsovat sitä täysin eri silmin. Itseasiassa ei riitä, että he katsovat eri silmin, sillä se, jota he katsovat, on myös eri, sillä miten mikään entiteetti voi valoenergian mukana, illuusiona, siirryttyään enää olla sama toisen silmille.
Tämä on siis meidän olemattomuutemme perusta: emme me muille ole, niinkuin itsellemme, vaan pelkkä aistiharha, asia, henkilö, olento, jota ei enää ole siinä muodossa, jossa toisen silmät - joita ei myöskään meille ole olemassa samasta syystä kuin ei meitä toisen silmille, joita ei välttämättä ole olemassa muutoin kuin harhakuvissamme, joita ei välttämättä ole olemassa edes meidän mielissämme muutoin kuin muistikuvana, joka sekin pian katoaa - meidät luulevat näkevänsä.
Jos siis emme pysty peilaamaan itseämme tai toisiamme muiden kautta, sillä kumpikaan osapuoli ei ole toisilleen kuin harha, emme voi - eikä meidän myöskään pidä - pitää itseämme yhteisön, siis yhteiskunnan, esimerkiksi valtion tai kansan, osana. Voimmeko silloin pitää itseämme itsenämmekään? Oman itseyden havainnointi ei juuri poikkea toisten havainnoinnista. Siinä missä muut ovat, niinkuin jo todettiin, vain siirtyvän valoenergian luoma illuusio, olemme mekin vain hatara käsitys itsestämme. Sillä millä muulla kuin aisteillamme luomme itsellemme kuvan olemassaolostamme? Tunnen ruumiini, näen raajani, syvällä sisimmässäni - niin luulen - ymmärrän kokonaisuuden, mutta se on vain aistihavaintojen karnevaali, harhakuvien tehdas, joka ei vielä pysty varmaksi todistamaan minua itselleni.
Näin meille jää pelkkiä kysymyksiä, sellaisia joihin haluamme, ehkä myös voimme löytää vastaukset sekä niitä, joita emme edes vielä osaa kysyä.
4 postausta jätetty näyttämättä. Paina vastaa näyttääksesi. No.8734
>>8730Siirrymme jatkamaan pohdiskelua. Mikä sinä olet sanomaan, mihin olet syntynyt. Et näe ympäröivää maailmaa täysin vailla ennakkoluuloja ja oletuksia, jotka estävät sinua luomasta täysin oikeaa kuvaa kaikkeudesta ja itseydestäsi. Minuutesi on saattanut, vaikket sitä tajua, syntyä olemattomuuteen, ainakin siinä mielessä, miten olemattomuuden käsitämme - siis olevaisuuden vastakohtana, fyysisen maailman rajat taakseen jättäneenä, vai sanoisinko fyysisen maailman rajoja edestään löytämättöneenä - ja sellaiset voimat, joita taioiksi kutsut, ovat sinua aikuistumisen kamppailussa, siinä raadollisessa nuoruuden hylkääjän matkassa auttaneet.
Ehkä se olet sinä - jos sinua on - sinäkin, joka olet luonut mielessäsi - tai aivoissasi, niinkuin sanoit, ymmärtämättä että aivot ovat vain elin, ei mieli, eikä niistä voi tulla mitään henkistä tai hyvää, sillä ne - jos ovat olemassa - ovatkin vain ruumiisi osa, surkea elin, jolla yrität saada aikaan sen, mikä pitäisi hengessä tuottaa - oman todellisuutesi, jonka ei välttämättä muille ole. Onko se edes sinulle? Kuka minä olen sitä kysymään, ajattelet, mutta minä - jos olen minä - ajattelen: kuka sinä olet siihen vastaamaan, sinä, vain yksi pieni hahmon todellisuuden harhassa, sinä, jonka olemassaoloa ei tarvi - jos voikaan - kyseenalaistaa, sillä se kyseenalaistuu itse itsessään niin kauan, kuin se heijastuu fyysisen todellisuuden rajoitteista.
No.8735
>>8734Rajua ymmärtämisen antoa nyymiseni. Olemattomuudella tarkoitan tyhjää huonetta jota ei ole edes olemassa. Siis pelkkää painovoimattomuutta ja valkoista jokapuolella. Näissä olosuhteissa fyysisesti ja henkisesti olemassa oleva ihminen ei selviydy ilman mitään ihmeitä. Se kiehtoo millainen olento sieltä huoneesta poistuisi tähän meidän olemassa olevaan fyysiseen maailmaan kun ei ole päässyt peilailemaan tai peilaantumaan ympäristön ja muiden ihmisten parissa. Ja se tarpeeton elin eli aivot luovat tuossa virityksettömässä huoneessa oman todellisuutensa, visuaalisesti sekä auditorisesti. Oikeastaan kaikilla ja kaikille aisteille.
Tottakai kaikilla on oma "todellisuutensa" sillä vain he itse voivat päättää mitä pitävät oikeana ja totena. Olen ehkä merkityksetön muille mutta miksi minun pitäisi välittää siitä koska he ovat sitä samaa minulle. Me itse voimme luoda merkityksen itsellemme jos mielemme sitä vaatii pysyäkseen elossa. Tottahan se on että ensimmäinen postaukseni tähän lankaan peilaa kuvan minusta joka ei ole oikeasti kuva sisäisestä itsestäni. Pistää vaan vituttamaan kun pitää lukea tekstiä niinkuin se olisi kirjoitettu eri aikakausilla.
No.8742
>>8735Tyhjyys on, toisin kuin olet käsittänyt, olemassaolon muoto. Painovoimakaan ei johdu huoneessa itsessään olevasta materiasta - oli se sitten siellä tai ei - vaan huoneen ulkopuolinen todellisuus luo tämän ilmiön - tai ainakin saa meidät kokemaan sen - huoneeseen.
Valkoinenkin, tyhjyyden vertauskuvana, on huonosti sanottu, sillä valkoisuuskin on valoa, siis energiaa joka tulee jostain ja päätyy silmäämme vain jatkaakseen matkaa sieltä aivojemme kautta tietoisuuteemme, joka sitten luo ymmärrykseemme näyn valkoisuudesta missä muodossa ikinä haluaakaan. Valkoisuus - niin hölmöltä kuin se kuulostaakin - on hyvin suhteellista, sillä valkoisuus riippuu valon määrästä. Ymmärrätkös, jos huoneessasi on valkoiset seinät, mutta laitat valot pois päältä, muuttuvat seinätkin mustiksi, vaikka todellista muutosta ei seinissä tapahdukaan. Seinä on yhtä valkoinen olivat valot päällä tai eivät, mutta valkoisuuskäsitys on kiinne meidän aistihavaintojemme perusteella luomastamme ympäristön kuvasta. Kaikki, mitä ympärillämme luulemme olevan, on täten vain illuusio, sillä näemme kyllä seinän, mutta emme tiedä siitä kuin sen mitä valo tuo silmiimme mielemme ymmärrettäväksi, voimme kyllä koskea seinään, mutta emme voi näinkään tietää seinästä kuin sen mitä hermostomme tuo aivojemme tunnettavaksi.